{{ 'Go back' | translate}}
Njus logo

Luonto uutiset | Njus Soumi

Mehevän mustikkapaikan löytäminen vaatii tänä kesänä sitkeyttä – asiantuntijat vinkkaavat, millaisista paikoista mustikkaa nyt löytyy

Luonto Yle Uutiset

Eteläisessä Suomessa pääsee jo mustikkaan.
'Eteläisen Suomen metsissä mustikat ovat nyt monin paikoin kypsiä poimittaviksi. Tänä kesänä mustikoita on Suomen metsissä kuitenkin vähän. Luonnonvarakeskuksen ennusteen mukaan mustikkasadosta on tulossa korkeintaan keskinkertainen ja useimmilla alueilla heikko. Vaikka sato ei olekaan runsas, Luonnonvarakeskuksen tutkija Outi Mannisen mukaan mustikoita kyllä löytyy, kunhan marjastajalla riittää intoa. Esimerkiksi vesistöjen lähellä ja korkeilla paikoilla voi tärpätä. – Kannattaa käydä katsomassa sellaisilta alueilta, missä halla on todennäköisesti päässyt puraisemaan vähemmän. Yleensä vesistöt tasaavat kylmyyden vaikutusta. Jos on mäkistä maastoa, kannattaa käydä katsomassa mäkien harjanteilta. Myös lapsesta asti marjastanut Arktiset Aromit ry:n toiminnanjohtaja Birgitta Partanen vinkkaa lähtemään vesistöjen äärelle. – Aika varmoja paikkoja ovat yleensä järvien rannat ja saaret. Siellä käy harvemmin ihan täystuho ja mustikoita löytyy yleensä huononakin vuonna. Marttaliiton palvelujohtaja Marjahelena Salonen lisää vielä yhden tärpin: soiden reunamat. Pienikin läntti saattaa olla mehevä mustikkapaikka Mustikkasadon paikalliset vaihtelut ovat kuitenkin sääolosuhteiden vuoksi joka vuosi suuria. Joillakin alueilla marjastaja voi tänäkin kesänä saada sangot täyteen vaivatta. Arktiset Aromit ry:n Birgitta Partasen mukaan hyvän mustikkapaikan löytyminen onkin paikallisen vaihtelun vuoksi arpapeliä. – Rohkeasti vaan katselemaan uusia paikkoja! Pieneltäkin alueelta voi löytyä hyvin marjaa. Mustikanpoimijan kannattaa joka tapauksessa suunnata valoisiin metsiin. Pimeästä umpimetsästä löytyy huonosti marjoja, vaikka varpuja olisikin. Vaikka mustikkasato on useilla alueilla määrällisesti heikko, mustikoiden laatuun se ei vaikuta. Luonnonvarakeskuksen Outi Mannisen mukaan mustikat saattavat tänä vuonna päinvastoin olla oikein hyviä ja mehukkaita. – Monin paikoin maaperässä on ollut sopivasti kosteutta, minkä vuoksi marjat ovat niillä alueilla varmasti meheviä. Vaikka mustikkasato on määrältään vähäinen, se ei vaikuta marjojen laatuun. Marjastaja saattaa tänä vuonna löytää hyvin mehukkaita mustikoita. Esa Huuhko / Yle Marjastuskaveri voi löytyä lähipiiristä tai somesta Marttaliiton palvelujohtaja Marjahelena Salonen kehottaa etsimään mustikkametsään kavereita. Yhdessä marjastaminen on usein hauskempaa ja hyvät marjapaikat saattavat löytyä helpommin. – Monesti esimerkiksi ikäihmiset ovat tottuneita marjastajia, mutta heidän ei enää tule itsekseen lähdettyä. Kannustamme, että monen ikäiset lähtisivät yhdessä metsään, Marjahelena Salonen sanoo. Arktiset Aromit ry on heinäkuussa aloittanut Facebookissa Marjakaveri-kampanjan . Kampanja kannustaa perustamaan ryhmiä, joissa voidaan sopia yhteisistä marjaretkistä. Ryhmän voi perustaa kuka tahansa. Tähän mennessä innokkaimmin on lähdetty mukaan Mikkelissä. – Muutama muukin ryhmä on jo perustettu. Toivon, että paikallisryhmiä lähtee syntymään reippaasti ympäri Suomea, Arktiset Aromit ry:n toiminnanjohtaja Birgitta Partanen sanoo.'

Kansalaiset ja eläinsuojeluyhdistykset maksavat luonnoneläinten hoitokuluja – 'Eihän se ole kovin reilua'

Luonto Yle Uutiset

Loukkaantuneelle luonnonvaraiselle eläimelle tarjotaan eläinlääkärillä usein lopetuspiikkiä. Viki-siilillä kävi parempi tuuri.
'Loukkaantunut Viki-siili tuotiin hoitoon riihimäkeläiselle Annulii Koposelle , joka on ennenkin vapaaehtoisena eläintenystävänä auttanut luonnoneläimiä. Ensin Koponen huolehti siitä, että siili pääsi eläinlääkäriin. Vastaanotolla piikkipallon peräpäästä puhkaistiin suuri paise, josta purskahti ilmoille noin 100 grammaa mätää. Siili sai antibioottikuurin ja pääsi paranemisen ajaksi asumaan Koposen perheen pihasaunaan. Lääkekulut auttaja pulitti omasta pussistaan. Hän kokee olevansa vastuussa avun tarpeessa olevasta eläimestä, kun otti sen luokseen hoidettavaksi. – Ei ole muita maksajia, koska sairaat villieläimet eivät tällä hetkellä ole kenenkään vastuulla, toteaa Koponen. Yksityiset ihmiset maksavat valtion kuluja Valtio ei korvaa lääkekuluja, jos villieläintä päätetään hoitaa lääkekuurilla. Maksajaksi jää useimmiten vapaaehtoinen ihminen tai eläinsuojeluyhdistys. Myös eläinlääkärit saattavat osallistua. – Joskus lääkekustannukset ovat niin pieniä, että olen sponsoroinut ne itse, kertoo eläinlääkäri Jenni Hatakka Loppivet-yrityksestä. Uuteen eläinsuojelulakiin on harkittu kunnille määrärahaa, josta voitaisiin korvata luonnoneläinten lääkkeitä. – Eihän se ole kovin reilua, että yksityiset ihmiset, eläinlääkärit ja eläinsuojeluyhdistykset maksavat valtiolle kuuluvien luonnonvaraisten eläinten kuluja, sanoo läänineläinlääkäri Jessica Löfgren-Eriksson Etelä-Suomen Aluehallintovirastosta. Viki-nimen siili sai sen löytäneeltä naishenkilöltä, joka toi siilin hoitoon Annulii Koposelle. Johanna Talasterä / Yle Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto SEY on vaatinut, että uuteen lakiin kirjataan selvästi kenen vastuulla apua tarvitsevat luonnonvaraiset eläimet ovat. Uuden eläinsuojelulain piti tulla voimaan vuonna 2021, mutta hallituksen vaihtuminen hidasti prosessia. Nyt laki seisoo valmisteltavana maa- ja metsätalousministeriössä . Jossain vaiheessa nykyinen hallitus päättää muutetaanko lakiehdotusta, ennen kuin se annetaan eduskunnalle. Lopetuspiikki on yleisin vaihtoehto Kaikilla ei ole yhtä hyvä tuuri kuin Viki-siilillä. Useimmiten sairas tai loukkaantunut luonnonvarainen eläin lopetaan eläinlääkärin vastaanotolla. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän eläinlääkintäjohtajan Jarmo Olkkosen mukaan luonnonvaraisten eläinten hoito kuuluu julkiselle terveydenhuollolle, käytännössä kunnaneläinlääkäreille. – Luonnoneläimet hoidetaan, jos niitä tuodaan vastaanotolle. Kynnys eläimen lopettamiseen on matala, myöntää Olkkonen. Usein eläin on Olkkosen mukaan niin huonossa kunnossa, että lopettaminen on paras vaihtoehto. Eutanasiaa perustellaan lisäksi sillä, että villieläin stressaantuu joutuessaan ihmisen hoitoon. Luonnonvaraiselle eläimelle on hankala löytää jatkohoitopaikkaa. Linnut ovat poikkeus: Päijät-Hämeessä niistä moni pääsee Heinolan lintutarhalle kuntoutukseen. Muille kysytään hoitopaikkaa esimerkiksi Korkeasaaren villieläinsairaalasta. – Jos sopiva paikka löytyy, voidaan eläin toimittaa sinne, sanoo Olkkonen. Eläinlääkäri toivoo: eutanasia vain, jos ennuste on huono Luonnoneläimet ovat valtion omaisuutta. Valtion kassasta maksetaan eläimen lopettamisesta aiheutuvat kulut, jos se tehdään eläinsuojelullisista syistä. Lopetuskustannukset ovat enimmillään noin sata euroa. Eläinlääkäri hakee korvauksen kunnalta, joka saa summan takaisin aluehallintovirastosta. Eläinlääkäri Jenni Hatakka joutuu joskus kysymään neuvoa kokeneemmalta kollegalta tai penkomaan kirjallisuutta hoitaessaan luonnoneläintä. Kissat ja koirat ovat tutumpia potilaita. Johanna Talasterä / Yle Eläinlääkäripäivystyksessä Lahdessa mukana olevalle Lahden eläinlääkäriasema Evidensialle tuotiin vähän aikaa sitten oravanpoikanen, joka lopetettiin. Klinikka maksoi toimenpiteen itse. – Jos eläin kärsii, tehdään eutanasia. Siitä ei tule kustannuksia eläimen tuoneelle ihmisille, sanoo klinikan johtaja Helka Heikkilä . Mikäli vammat olisivat hoidettavissa, päätös tehdään tapauskohtaisesti. Eläinlääkäri Jenni Hatakka ei haluaisi lopettaa eläintä, jolla on mahdollisuus toipua. On eri asia, jos haavat ovat tulehtuneet todella pahasti tai vammat ovat syvät. – Eutanasiaa täytyy harkita, jos näyttää siltä, että elämä ei ole enää laadukasta tai hoitoennuste on huono, sanoo Hatakka. Eläimiä vapaaehtoisesti auttavan Annulii Koposen mielestä pahinta on ajatella, että luonto hoitaa, ja jättää kärsivä eläin oman onnensa nojaan. – On parempi, että eläinlääkäri lopettaa luonnoneläimen kuin jättää sen ottamatta vastaanotolle, tai vaatii maksua eläimen tuoneelta ihmiseltä, pohtii Koponen. Siimaleikkuri on siilille paha Kaikki eläinlääkärit eivät ole tottuneet käsittelemään luonnonvaraisia eläimiä. Villieläimet eivät ole tottuneet ihmisiin, joten hoitotoimenpiteet ovat hankalia. – Pieni koko tuo oman haasteensa muun muassa siihen, mikä on paras rauhoiteaine. Pienen potilaan lämpimänä pitäminen on myös vaikeampaa kuin kissan tai koiran, sanoo eläinlääkäri Jenni Hatakka. Annulii Koponen ei osaa sanoa apua tarvitsevalle luonnoneläimelle ei. Hän on hoitanut useita siilejä ja pari lintua. Johanna Talasterä / Yle Hatakkaan otetaan yhteyttä apua tarvitsevista luonnoneläimistä pari–kolme kertaa kuukaudessa. Yleensä potilaat ovat siilejä tai lintuja. Ihmisten pihoissa viihtyessään, piikkipallot joutuvat usein vastakkain ruohonleikkurin tai siimaleikkurin kanssa. Tyypillisiä vammoja ovat haavat tai ruhjeet. – Useimmiten ennuste on hyvä. Syvilläkin haavoilla on taipumus parantua, jos ne hoidetaan hyvin. Viki-siili palaa asuinsijoilleen Luonnonvaraisen eläimen ottaminen lemmikiksi on laissa kielletty. Viki-siiliä hoitava Annulii Koponen huolehtii tarkasti siitä, että siiliä käsitellään mahdollsimman vähän. Lääkekuurin päätyttyä Viki-siili palautetaan löytöpaikalle ja vapautetaan takaisin luontoon. Koponen arvioi siilin toipuvan muutamassa viikossa. Siihen asti se lääkitään ja ruokitaan päivittäin. Myös kuivikkeet vaihdetaan, mutta muuten Viki saa olla omissa oloissaan. – Se on luonnoneläin. Ei ole tarkoitus, että siili tottuu ihmiseen. Lue myös: Vuosia valmisteltu eläinsuojelulain uudistus kaatui, mutta mitä siitä seuraa? – Yksi iso kysymys täysin avoinna'

Metsähallitus korjaa takavuosien tekoja – palauttaa metsäksi muuttuneita soita takaisin luonnontilaisiksi

Luonto Yle Uutiset

Suurista ja monipuolisista suoalueistaan tunnettuun Valkmusan kansallispuistoon kuuluva Munasuo on osittain pahasti metsiköitynyt metsäojituksien seurauksena.
'Metsähallitus on aloittanut Kotkassa ja Pyhtäällä sijaitsevan Valkmusan kansallispuistoon kuuluvan Munasuon ennallistamisen. Taustalla on suoalueiden osittainen metsiköityminen istutetun männikön ja aikoinaan tehtyjen metsäojituksien seurauksena. Ennallistamisen tavoitteena on palauttaa metsäksi muuttuneet suoalueet takaisin luonnontilaisiksi. – Meidän on pakko tehdä tällainen kertaluontoinen ennallistamisprojekti, joka voi näyttää aika hurjalta silloin, kun työmaa on käynnissä, tai jopa vuodenkin sen jälkeen. Kiitos työstä odottaa 5–10 vuoden päässä, kun suo on palautunut alueelle, kertoo Metsähallituksen rannikon luontopalvelujen luonnonsuojelupäällikkö Pekka Heikkilä . Ennallistamisen yhteydessä Munasuon alueelta poistetaan sinne kasvanut puusto ja aikanaan tehdyt ojat laitetaan umpeen. Alue, joka pyritään palauttamaan takaisin suoksi, on noin 90 hehtaaria. Ennakkoraivauksia ennen varsinaisia hakkuita Metsähallitus pääsee aloittamaan varsinaiset hakkuut Munasuolla vasta, kun suopohja on talvella jäätynyt. Valmistelevat työt on kuitenkin jo aloitettu, ja ennakkoraivaukset käynnistyivät kesäkuussa. – Sieltä on poistettu pientä puustoa eli läpimitaltaan alle kymmenen senttisiä puita. Tämä on välttämätön toimenpide, ennen kuin isot puut poistetaan alueelta, Heikkilä sanoo. Valkmusan kansallispuistossa on eteläisen Rannikko-Suomen suurimmat ja monipuolisimmat suoalueet. Petri Lassheikki / Yle Lisäksi alueen läpi menevä vanha tie, joka on aikanaan tehty metsätalouskäyttöön, on otettu nyt käyttöön, jotta suolle kuulumaton puu olisi mahdollista kuljettaa pois alueelta. Viime viikolla monitoimikone urakoi tiensivusta puustoa pois. – Käytämme tämän tien nyt viimeisen kerran hyödyksi. Kun suolle kuulumaton puu on saatu ajettua pois ja ojat on laitettu tukkoon, se tie laitetaan taas poikki, Heikkilä selventää. Suomaasto hankaloittaa työtä Valkmusan kansallispuiston Munasuota ennallistetaan osana Metsähallituksen Hydrologia-LIFE-hanketta , jonka tavoitteena on soiden, purojen ja lintuvesien turvaaminen. Kaikkiaan Suomessa on 103 ennallistettavaa kohdetta. Tarkoitus on saada kaikkiaan ennallistettua yli 5 000 hehtaaria suota ja 34 km puroja. Kymenlaaksossa ennallistamisen kohteena on Valkmusan kansallispuiston lisäksi Kouvolassa sijaitseva Enäsuo. Ennallistamiskohteet ovat Suomen Natura-alueilla, ja työ tehdään vuosien 2017–2023 aikana. Ihannetapauksessa Valkmusan kansallispuiston Munasuolla tehtävät toimenpiteet voitaisiin saada valmiiksi jo syksyllä 2020, mutta Heikkilä ei usko näin käyvän. – Suolla työskentely on erittäin haasteellista, sillä siellä on aina riski koneiden uppoamisesta. Kesällä työ ei onnistu, koska suopohja on liian märkä. Täytyy odottaa suopohjan jäätymistä eli toivotaan kunnon talvea. Lopputuloksen pitäisi Heikkilän mukaan olla mahdollisimman alkuperäisen kaltainen luonnotilassa oleva suo. – Suoalueet ovat vähentyneet ja jäljelle jääneiden soiden vesitalous on häiriintynyt ojitusten takia. Tämän projektin jälkeen Valkmusa alkaa olla sellaisessa luonnotilassa, että alue saa olla ilman ihmisen jatkuvaa puuttumista. Yksi Suomen pienimmistä Pyhtään ja Kotkan alueella sijaitseva Valkmusa on yksi Suomen vähemmän tunnetuista kansallispuistoista. Se on perustettu vuonna 1996 ja on vain 19 neliökilometrin kokoinen. Valkmusan kansallispuistossa on eteläisen Rannikko-Suomen suurimmat ja monipuolisimmat suoalueet. Kymijoen läntinen haara virtaa kansallispuiston alueen pohjoisreunalla. Viime vuonna Valkmusassa kävi reilut 17 000 vierailijaa. Suomen 40 kansallispuistossa kävijöitä oli yhteensi reilut 3,1 miljoonaa. Lue seuraavaksi: Kotkasta pääsee kohta kävellen kansallispuistoon – Suomessa harvinainen ulkoilureitti johdattaa kaupungista avaralle suolle'

Karhusuora herätti kysymyksen, kesyyntyvätkö karhut – ongelmat hoituvat ampumalla, sanovat sekä ministeriö että luonnonsuojeluliitto

Luonto Yle Uutiset

Karhut, jotka eivät varo ihmistä, ammutaan heti metsästyskauden alussa. Yleensä Suomen karhut ovat ihmisarkoja.
'Itärajan lähellä, Markku Materon omistamalla karhujen kuvauspaikalla on näennäisen rauhallista. Mäntymetsä huojuu hiljakseen, taustalla koira räksyttää jossain kaukana. Kello lähenee iltaseitsemää. Paikalle kaartaa sininen mönkijä. Eläkkeellä oleva Matero hyppää ikäisekseen kevyen näköisesti mönkijän päältä ja alkaa heitellä kuivamuonaa eri paikkoihin, koloihin ja puunrungon lähelle. Kun mönkijä on lähtenyt, ei kestä kuin muutaman minuutin verran, kun ensimmäinen karhu on apajalla. Sen on täytynyt tarkkailla tilannetta pusikosta. Pian karhun syönti keskeytyy, ja sen katse keskittyy tiettyyn suuntaan. Se lähtee hipsimään hiljaa puskan sekaan ääntäkään päästämättä. Kuluu parikymmentä sekuntia ja vasta sitten kuuluu auton ääni. Katselukojuun on tulossa asiakkaita. Samanlainen tilanne toistuu Ylen suorassa karhuseurannassa kerta toisensa perään. Karhunkuvauskoju suolammen rannalla. Hanne Kinnunen / Yle Ylen kolmeöinen karhunkatselulähetys erikoiskameralla herätti kyselyjä ja epäilyksiä katselukojutoiminnan eettisyydestä. Monet palautetta antaneet olivat sitä mieltä, että katselukojujen elinehto, karhujen ruokkiminen kojujen lähelle kesyttää karhut. Monen mielestä siitä seuraa, että karhut tottuvat ihmisiin ja ryhtyvät tulemaan entistä hanakammin ihmisten reviireille. Karhuisäntä Markku Matero pitää pelkoja turhina. – Eivät ne kyllä kesyjä ole. Jos kävelen ruokintapaikalle, karhut kyllä tuhahtavat ja sitten lähtevät metsään. Materon mukaan karhu tulee paikalle ruuan perässä ja koko kuvauskojutoiminta perustuu siihen. \'Karhut on pidettävä arkoina metsäneläiminä\' Myös Riku Lumiaro Suomen luonnonsuojeluliitosta (SLL) pitää pelkoja turhina. Hän vertaa Suomen tilannetta tiettyihin osiin Yhdysvalloissa, Kanadassa ja varsinkin Romaniassa. – Romaniassa on tavallista, että emokarhut tuovat poikasensa ihmisten roskakoreille, muutaman metrin päähän ihmisistä. Samoin Yhdysvalloissa retkeilijöille annetaan ohjeita, että ruokaa ei saa jättää viereen ja roskakorien on oltava lukittuna. Suomessa ei tällaista tilannetta ole. Ero johtuu metsästyksestä. Suomessa karhut on onnistuttu pitämään ihmisarkoina kannanhoidollisen metsästyksen avulla. – Ne nuoret karhut, jotka eivät osaa varoa ihmistä, ammutaan heti metsästyskauden alussa, sanoo Lumiaro. Lumiaro muistuttaa, että karhunkatselukojut ovat Itä-Suomessa ja esimerkiksi mehiläistarhoille tapahtuvat vahingot sattuvat muualla. Eli samat karhut eivät ole kuvattavana ja satojen kilometrien päässä mehiläistarhoilla. Lumiaron mukaan karhu voi olla ihmiselle vaarallinen esimerkiksi silloin, kun emo suojelee poikasiaan tai karhu on jostain syystä loukkaantunut. Joskus nuori karhu voi tulla ihmisasutuksen lähelle kokemattomuuttaan. – Meidän näkemyksemme on se, että karhut on pidettävä arkoina metsäneläiminä ja se on onnistunut hyvin. Jos karkotus ei onnistu, ne säännönmukaisesti ammutaan. Suomessa on käytössä suurriistavirka-apujärjestelmä, jossa metsästäjät auttavat poliisia joko karkottamaan karhun tai ampumaan sen. Yksi karhu ammuttu liian kesynä Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Jussi Laanikari kertoo, että heille on tullut jonkin verran viestiä siitä, että karhut saattavat kesyyntyä kuvauskojujen lähellä. – Yksi karhu on jouduttu lopettamaan, koska se olisi saattanut olla vaaraksi karhunkatselukojun asiakkaille. Normaalisti karhu väistää ihmistä niin, ettei ihminen edes huomaa karhun läsnäoloa. Helsingin yliopisto teki lähestymistutkimuksen , jossa pantakarhuja yritettiin lähestyä varovasti. Sadasta lähestymisyrityksestä vain yhdessä saatiin näköhavainto karhusta, vaikka lähestyjät tiesivät karhun sijainnin. Laanikari sanookin, että mahdollinen karhujen kesyyntyminen ei ole Suomessa ongelma. Karhukojut lopettavat ruokinnan reilu viikko ennen karhunmetsästyksen alkua. – Ne karhut, jotka osaavat väistää, siirtyvät tavallisesti Itä-Suomessa Venäjän puolelle. Laanikarin mukaan karhukojun pitäjän vastuulla on, että toiminta on turvallista. Erätarkastajilta on tullut ministeriöön jonkun verran viestiä siitä, että riskejä saattaa olla. – Ne liittyvät tilanteisiin, jossa ihmiset ovat menossa kuvauskojulle ja karhut ovat siellä jo ruokailemassa. Toinen mahdollinen riskitilanne saattaa tulla, jos ruokintapaikkaa lähestyy ihminen, joka ei tiedä, että siellä ruokitaan karhuja. Kuvauskojun voi perustaa kuka tahansa, joko omalle maalleen tai luvan saatuaan toisen maalle. Haaskojen pito villieläinten ruokintaan ei ole luvanvaraista, mutta jos käytetään lihaa tai vastaavia tuotteita, siitä on tehtävä ilmoitus haaskarekisteriin. Toisaalta metsästyslakiin on vastikään tullut pykälä, joka kieltää suurpetojen kesäaikaisen ruokinnan tietyillä alueilla. – Valtioneuvoston asetuksella pitäisi määrittää alueet, eikä sellaista asetusta ole toistaiseksi annettu. Siihen voivat kuvausyritykset voivat hakea poikkeusta. Laanikarin mukaan heille tulee jonkin verran vaatimuksia, että kuvauskojutoimintaa pitäisi säännellä enemmän. – Siihen meillä ei ole kynsiä. Metsästyslakiin ei voida ottaa sellaisia pykäliä, jotka rajoittavat elinkeinotoimintaa. Se on ehkä enemmän työ- ja elinkeinoministeriön heiniä, sanoo Laanikari. Keskustele aiheesta kello 22.00 saakka. Lue seuraavaksi Kimmo Ohtosen pitkä artikkeli karhukuvauksesta: Karhujen kanssa nokakkain'

Ilmastoaktivisti Greta Thunbergistä raivattiin piirros peltoon ja viikon muita uutiskuvia

Luonto Yle Uutiset

Kuluneella viikolla esiteltiin uusi lentolaite, juoksutettiin härkiä ja raivattiin piirros peltoon. Kokosimme yhteen viikon uutiskuvia.
'Raketit lensivät Australian ja Yhdysvaltojen yhteisharjoituksessa. M142 High Mobility Artillery Rocket Systems -järjestelmän rakettien kantama on 300 kilometriä. Harjoitus järjestettiin Australian Queenslandissa, Shoalwater Bayn koulutusalueella 10. heinäkuuta. David Hicks / EPA Saksalaisen pelastusjärjestön Sea-Eyen jäsen nostaa lapsen siirtolaisten veneestä turvaan välimerellä 8. heinäkuuta. Fabian Heinz / Sea Eye / EPA Ihmiset nauttivat auringosta ja merestä rannalla lähellä Nizzaa, Etelä-Ranskassa, 10. heinäkuuta. Alueen lämpötilat nousivat jopa 30 celsiusasteeseen. Sebastian Nogier / EPA Pariisissa järjestetyssä kansallispäivän paraatissa nähtiin uudenlainen lentolaite 17. heinäkuuta. Kattojen yllä lensi laitteen ranskalainen kehittäjä Franky Zapata. Zapatan flyboardissa on kaksi pienikokoista, mutta hyvin tehokasta turbiinimoottoria, jotka mahdollistavat itsenäisen lennon. Laitetta ohjataan lentäjän kädessä olevalla ohjaimella. Ian Langsdon / EPA Pariisissa järjestetyssä kansallispäivän paraatissa esiteltiin myös naamioitunut sotilas. Ludovic Marin / AFP Blessing Kamukoroweko järjestelee tupakanlehtiä telineisiin laatuluokitusten mukaan tupakkatehtaassa lähellä Hararea. Tupakkateollisuus on yksi suurimpia työllistäjiä Zimbabwessa. Aaron Ufumeli / EPAI Intialainen mies hakee vettä jakelupisteestä Kolkatassa. Viranomaiset ovat varoittaneet talousveden loppumisesta monilla alueilla ilmastonmuutoksen ja väestönkasvun takia. Piyal Adhikary / EPA Pampalonan kaupupungissa on jälleen nähty erikoinen encierro, ihmisten ja härkien juoksutapahtuma. Festivaali pidetään vuosittain 6. - 14. heinäkuuta ja se on luultavasti tunnetuin fiesta Espanjassa. Jim Hollander / EPA Palontorjuntaa Peloponnesosin alueella Etelä-Kreikassa 10. heinäkuuta. Vassilis somas / EPA Viljelijät istuttavat riisiä Nuwakotin kylässä, Nepalissa. Tänä vuonna istutusta on haitannut riittävän sateen puute. Vain 40 prosenttia viljellystä istutusalasta hoidetaan kastelun avulla. Narendra Shrestha / EPA Lähellä Garmisch-Partenkircheniä, Saksassa on suosittu ferrata kiipeilyreitti Alpspitzelle (2628 m) Wettersteinin vuoristossa. Philipp Guelland / EPA Brittiläinen metallibändi Gloryhammer esiintyy Rockmaraton-festivaalin avajaisissa Dunaujvarosissa, Unkarissa 9. heinäkuuta. Etualalla laulaja Thomas Winkler. Balazs Mohai / EPA Muotia Madridista. Malli esittelee espanjalaisen suunnittelija Anan Lockingin kevään ja kesän 2020 kokoelmia. Zipi / EPA Delftin teknillisen yliopiston opiskelijat testaavat itse rakentamaansa vety -kilpa-autoa Forze VIII Zandvoortissa, Hollannissa 9. heinäkuuta. Koen van Weel / EPA Aggtelekin Baradla-luolasta Koillis-Unkarista löydettiin kartiomaisia pronssilevyjä ja oletettavasti seremoniallisen vaatteen kuituja 9. heinäkuuta. Löydökset on ajoitettu 15.-14. vuosisadalle eaa. Baradla-luola on 25 kilometrin kokonaispituudeltaan Unkarin suurin. Peter Komka / EPA Saksalaisen jalkapalloseuran SV Darmstadt 98 pelaajan, Victor Pálssonin jalat kuvattuna harjoitusleilrillä Fulpmesissa 8. heinäkuuta Itävallassa. Jan Huebner/ AOP'

360-karhukameran toinen yö sujui jännittävästi – kamerajohto kaivettiin esiin ja karhut kinastelivat ruoasta, katso yön parhaat palat

Luonto Yle Uutiset

Torstai-iltana ja yönä karhusuorassa nähtiin useampia karhujen kohtaamisia. Lähetys jatkuu vielä tänään.
'Ylen karhulähetyksesen toinen yö oli hiukan vilkkaampi kuin ensimmäinen . Yön jännityksestä vastasi iso uroskarhu, joka veti esiin heiniin piilotetun kameran johdon. Suora 360-videolähetys Suomussalmen Raatteen karhuista kiinnostaa paljon. Keskiviikkoiltana avattu lähetys on perjantaiaamuun mennessä avattu jo yli 300 000 kertaa. Torstaina seitsemän aikaan illalla naaras tuli syömään, mutta ilo jäi lyhytaikaiseksi. Uros halusi tulla ensin. Tällä karhulla on kolme pentua, mutta se piti ne piilossa. Myöhemmin yöllä tapahtui se, mitä hiukan pelättiin etukäteen. Iso uroskarhu tonkaisi kamerajohdon esiin. Se ei kuitenkaan vaurioitunut. Karhuemo toi perjantaiaamuna seitsemän aikaan vielä kolme pentuaan syömään. Urokset olivat jo menneet muualle. Lisää jännitystä tekniikan toimimisesta saatiin, kun karhunpennut alkoivat rapsutella maata selvästi näkyvillä olevan johdon ympärillä. Ne söivät ja leikkivät suoraan johdon päällä kymmenisen minuuttia. Kaapeli jäi onneksi ehjäksi, eikä lähetys katkennut. Karhunpennut leikkivät kameran edessä heti aamutuimaan. Tällöin pelättiin lähetyksen katkeamista, koska kameranjohto oli kaivettu esiin. Heikki Rönty / Yle Pian karhuemo haistoi jotain hälyyttävää. Se haisteli hetken ilmaa ja lähti hissuksiin varvikkoon pennut tiiviisti kintereillään. Kuvissa ei näy, mikä haju tai ääni herätti karhun kiinnostuksen. Karhulähetys jatkuu lauantaiaamuun saakka. Parhaiten karhut ovat näkyvillä ilta- ja yöaikaan kello 19–06. Karhunkatseluun pääset täältä . Seurasitko lähetystä eilen? Jutun keskusteluosio on auki kello 22.00 saakka.'

Ensimmäisenä maailmassa: seuraa villikarhujen elämää kolme yötä 360-kameralla – live-lähetys alkaa kello 18

Luonto Yle Uutiset

Lähde karhunkatseluun artikkelissa olevan videon kautta. Voit katsoa ja kääntää videon näkymää täyden ympyrän mihin suuntaan tahansa.
'Voit katsella villejä karhuja suorassa lähetyksessä keskiviikosta kello 18 alkaen. Mikäli karhut eivät uteliaisuuttaan hajota erikoiskameraa, striimausta jatketaan lauantai-aamupäivään saakka. Karhujen kuvauspaikka on Suomussalmen Raatteessa, lähellä Venäjän rajaa. Sosiaalisen median palveluista löytyy lyhyitä 360-videotallenteita karhuista muun muassa Kanadasta, mutta näin pitkää live-lähetystä ei tiettävästi ole aiemmin tehty. Toimittajamme seuraavat striimiä ja päivittävät tapahtumia tähän artikkeliin. Seuraamme tapahtumia myöhemminkin muun muassa yleisön havaintojen perusteella. Kuvaus tapahtuu karhunkatselupaikalla , jota isännöi Markku Matero. Hän on antanut jokaiselle pidempään alueella liikkuneelle karhulle lempinimen. Yhden naaraskarhun nimi on Lerppahuuli. – Se on joskus tapellut niin, että sen huuli on haljennut. Sillä on ollut huonoa tuuria pentujen kanssa, se on menettänyt useana vuotena pennut muille uroksille. Uroskarhu voi tappaa pienet karhunpennut, jos ne eivät ole sen omia. Nyt Lerppahuuli on vienyt tämän kesän kaksi pentua jonnekin muualle, koska paikalla on myös Painonostaja. – Se on mahdottoman suuri ja leveä uroskarhu. Se on vähän ilkeä ja yksinäinen. Jos ruokapaikalla on muita kun se tulee, se ajaa ne pois, sanoo Matero. Kolmas helposti tunnistettava karhu, jonka voi kuvissa mahdollisesti nähdä, on nimeltään Rikkosormi. – Se on musta, iso karhu, jonka käpälän keskisormi on jostain syystä kynnen päällä. Matero vie karhuille ruokaa päivittäin hiukan ennen iltaseitsemää. Eniten liikettä live-kamerassa näkyykin ruokinnan jälkeen aamukuuteen saakka. Yleensä paikalla käyvät syömässä ensin isot urokset. Naaraat ja pennut syövät vasta niiden jälkeen. Suomessa on Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan hiukan yli 2 000 karhua. Perinteisesti karhu on ollut Itä-Suomen asukki, mutta nykyään niitä tavataan myös keskempänä Suomea. Kansanperinteessä karhu oli pohjoisten kansojen suuri toteemieläin, esi-isä ja pyhä veli. Katso myös: Karhu - metsän pelätty kuningas, jonka nimeä ei saanut lausua turhaan . Muita livekameroita luonnonvaraisista eläimista löytyy paljon, muun muassa Yle Luonto on esitellyt parhaat luonnon livekamerat ja Youtube-kanava Explore Live Nature Cams näyttää monipuolisesti eri eläinten elämää. Artikkelin keskusteluosio on avoinna poikkeuksellisesti läpi vuorokauden. Kerro oma tarinasi karhuista – ja jos katselet striimiä yöllä ja näet karhun, kerro siitä keskusteluosiossa. Se auttaa meitä koostamaan mieleenpainuvan tallenteen! SEURANTA ALKAA TÄSTÄ'

Ilmaston lämpenemisen uusi uhka: Tropiikin metsien pirstoutuminen estää lajien siirtymisen viileämmille seuduille

Luonto Yle Uutiset

Jo lähes kaksi kolmasosaa trooppisista metsistä on niin hajallaan, etteivät lajit enää pysty siirtymään metsästä toiseen.
'Luonnontutkijat ovat havainneet ilmaston lämpenemisen ja tropiikin metsien hakkuiden aiheuttavan vakavan uhkan lukuisille eläin- ja kasvilajeille. Hakkuut ovat pirstaloineet metsäalueet niin hajanaisiksi, ettei eliölajeilla ole enää mahdollisuutta siirtyä paikasta toiseen, vaikka elinolosuhteiden muutos siihen pakottaisi. Nature Climate Change -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan jo 62 prosenttia trooppisista metsäaloista on eristynyt muista metsistä niin pahoin, etteivät lajit enää pääse liikkumaan niiden välillä. Viimeisten kahdentoista vuoden aikana hakkuut ovat lisääntyneet. Tutkijoiden mukaan tuona aikana 27 prosenttia metsäalojen välisistä viheryhteyksistä on katkennut. Sademetsän hakkuita Keski-Amerikassa. Rosanne Tackaberry / AOP Eläin- ja kasvilajit ovat liikkuneet kautta aikojen ilmaston muuttuessa. Ne siirtyvät kohti maapallon napaseutuja tai poispäin niistä, tai vuoristossa ylemmäs tai alemmas. Vesistöjen asukit hakeutuvat tarvittaessa lämpimämpiin tai viileämpiin vesiin. Tutkijat ovatkin erityisen huolissaan nykyisestä tilanteesta, jossa ilmastonmuutos on ennennäkemättömän nopea ja siihen yhdistyy elinympäristöjen eristäytyminen. Tämä tilanne on omiaan lisäämään eliölajien sukupuuttouhkaa. – Trooppiset lajit ovat erityisen herkkiä lämpötilan muutokselle. Useimpia lajeja ei esiinny missään muualla maapallolla ja ne muodostavat hyvin suuren osan maapallon biodiversiteetistä, sanoo tutkimuksen johtava kirjoittaja Rebecca Senior Sheffieldin yliopistosta. Jos ilmastonmuutos saadaan estettyä Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti, tropiikin ilmasto lämpenee joka tapauksessa noin 0,7 astetta nykyisestä. Tämä on hyvin optimistinen näkemys. Nykytahdilla lämpeneminen on vuosisadan loppupuolella noussut selvästi yli kahden asteen. Indonesiassa hakattua metsää. Paikalle aiotaan perustaa palmuöljyplantaasi. Hotli Simanjuntak / EPA Pahimmin uhattuina ovat sammakkoeläimet, jotka ovat vahvasti erikoistuneet omiin elinympäristöihinsä, eivät voi siirtyä kauas ja ovat myös herkkiä kuivumiselle. Hakkuut esimerkiksi Amazonin alueella, Afrikan sademetsissä ja Indonesiassa muodostavat suuren ongelman, mutta samaan lopputulokseen johtavat myös esimerkiksi palmuöljy- ja soijapapuviljelmien sekä karjatilojen perustaminen. Luonnonmetsät saattavat jäädä niiden sisään eristyneiksi saarekkeiksi. Global Forest Watch, Marylandin yliopiston tutkimusyksikkö, on todennut, että vuoden 2014 jälkeen maapallolta on kadonnut noin 600 000 neliökilometriä trooppisia metsiä. Määrä vastaa lähes kaksi kertaa Suomen valtion pinta-alaa.'

Hiekkainen rinne muuttui ekosysteemihotelliksi uhanalaisille kasveille – 'Kaikki toimenpiteet, jotka turvaavat luonnon monimuotoisuutta, pitää ottaa käyttöön'

Luonto Yle Uutiset

Rakennustöiden tieltä on onnistuneesti siirretty harvinaisia kasveja ja hyönteisiä suojaan.
'Kuiva männikkökangas rapisee jaloissa valtatie 25:n varrella. Tienpintareen avoimella paahderinteellä kukkii silti valkohapsisia kukkia. Hietaneilikka vaatii juuri tällaisen kasvuympäristön, mutta valitettavasti niitä on luontaisesti yhä harvemmassa. Tienpintareet ovatkin juuri paahteisille rinteille tyypillisten kasvien uusia kasvuympäristöjä, sillä muualla harjurinteet rehevöityvät ja puusto kasvaa tai ihminen ottaa soraa harjuista ja rakentaa niihin. Viisi vuotta sitten Suomen ympäristökeskus ja kivijalosteita valmistava Rudus rakensivat yhdessä ekosysteemihotellin Raaseporin kaupungin alueelle valtatie 25:n läheiselle hiekkakuopalle, koska valtatien laajennussuunniltelmissa pientareiden kasvit olisivat jääneet asvaltin alle. Tietä ei ole vieläkään laajennettu, mutta hietaneilikat, kangasajuruohot ja kissankäpälät kasvavat nyt uudessa paikassa. Hiekkarinteeseen siirrettiin viitisen vuotta sitten valkoisia hietaneilikoita ja punaisia kangasajuruohoja. Jari Kovalainen / Yle Siirto onnistui osittain Noin puolen kilometrin päässä valtatiestä hiekkaisella rinteellä kukkii nyt punaisia ja valkoisia mättäitä. Hietaneilikoiden valkoisia kukkia näkyy useammassa kohtaa myös siirtoistutusten ulkopuolella. Samoin punaisia kangasajuruohokasvustoja on levinnyt alas rinteen istustusriveiltä. Rauhoitettu hietaneilikka kasvaa mätäsmäisesti avoimilla rinteillä. Jari Kovalainen / Yle Maapaakkujen ohella kasveja siirtyi, kun kuorma-auton lavalta kipattiin sinne valuneet maat. Tienvarren kasvustoihin verrattuna nämä kasvustot näyttävät jopa rehevämmiltä. Vieressä näkyy myös syy siihen, miksi hietaneilikka ja kangasajuruoho ovat harvinaistuneet. Rinteessä kasvaa mäntyjä ja horsmaa, joiden varjossa siirtokasvit eivät oikein menesty. Kissankäpälille on käynyt hieman huonommin. Ylärinteen tasanteella niitä näkyy, mutta mopopoikien luvaton kruisailu kielletyllä soramontulla on ruhjonut kissankäpälien vaatimattoman näköisiä emi- ja hedekasvustoja. Silmälläpidettäviä kissankäpäliä siirrettiin ekosysteemihotellin ylärinteelle. Ne eivät ole levinneet laajalti, sillä kasvit ovat joutuneet mopoilijoiden luvattomalle reitille. Jari Kovalainen / Yle Rinteen alareunaan on kasattu kivenjärkäleitä estämään kulkijoita, mutta ylhäällä mopoilijat ovat löytäneet reitin maastoajoon. Hietaneilikka on erittäin uhanalainen ja kangasajuruoho sekä kissankäpälä silmäpidettäviä lajeja. Ne ovat myös erilaisten hyönteisten ravintokasveja. Kangasajuruohon mukana ekosysteemihotelliin on ilmaantunut myös ajuruohosulkanen. Nämä hyönteiset ovat saattaneet lentää uuteen paikkaan tai kasvaneet maan mukana tulleista toukista. Hietaneilikan seuralainen on erittäin harvinainen hietaneilikkakoi, jota on tavattu vain kahdessa paikassa Suomessa eli Jämijärvellä ja Kainuussa. Niitä ei ole havaittu Raaseporissa. Harvinaiset kasvit ovat yleensä yhtä harvinaisten hyönteisten ravintokasveja. Jos kasvit tuhoutuvat, myös niitä hyödyntävät hyönteiset katoavat. Kangasajuruohon yrttinen tuoksu tuo mieleen timjamin. Sitä on aiemmin käytetty rohtokasvina. Jari Kovalainen / Yle Tilapäinen siirto tai maisemointia Raaseporin ekosysteemihotellia on seurattu alusta alkaen tiiviisti ja siitä valmistui raportti kesäkuussa SYKEn julkaisusarjassa . Suomen ympäristökeskuksen suunnittelija Minna Pekkonen on yksi kirjoittajista ja ekosysteemihotellin kehittäjistä. – Ekosysteemihotellia ei kehitetty vain uhanalaisten lajien siirtoja varten. Enemmän on mietitty, onko koko ekosysteemi, elinympäristö tai luontotyyppi sellainen, jota pitäisi turvata uusilla toimenpiteillä, Pekkonen sanoo. Pekkosen mukaan hankkeessa tutkittiin, miten uhanalaisia lajeja pystytään siirtämään turvaan rakentamisen tieltä. Onnistumisen kannalta keskeistä oli maa-ainesten siirtäminen jo varhaisessa vaiheessa, kun suunnitelmat tien laajennuksesta valmistuivat. Rauhoitetun hietaneilikan siirtoon saatiin lupa ELY-keskukselta. Jari Kovalainen / Yle Näin ehdittiin todeta, onnistuiko siirto vai olisiko tarvittu uusia maapaakkujen sijoittamisia tienlaajennuksen alta. – Tietyille lajeille tällainen ekosysteemihotelli voisi toimia, koska pilotin tulokset ovat positiivisia ja lajisto on hyvin selviytynyt. Varovaisesti uskaltaa sanoa, että tätä voisi monistaa, Minna Pekkonen arvioi hankkeen luomaa toimintamallia. Ekosysteemihotellia voitaisiin käyttää kasvien lopullisena sijoituspaikkana tai tilapäisesti, jolloin kasvit voidaan palauttaa lähtöalueelle sen jälkeen, kun työt siellä ovat päättyneet. – Jos mietitään lajien Punaisen kirjan tilannetta ja luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin tuloksia, niin ehdottomasti kaikki toimenpiteet, jotka turvaavat luonnon monimuotoisuutta pitää ottaa laajasti käyttöön, painottaa Minna Pekkonen. Tuore arvio lajien uhanalaisuudesta eli niin sanottu Punainen kirja julkaistiin maaliskuussa. Sen tuloksista voit lukea tästä jutustamme . Ekosysteemihotellin alueelle ei kaivata turhia kulkijoita. Jari Kovalainen / Yle Yrityksillä iso vastuu Maa-ainesten ottoalueen omistava Rudus on ollut aktiivisesti mukana hankkeessa. Ympäristöasiantuntija Heli Kanto näkee tällaisissa lajistojen siirroissa uuden mahdollisuuden maisemoida käytöstä poistuvia soranottoalueita. – Meillä on Rudus-LUMO -ohjelma, ja siinä tavoitteemme on, että maa-ainesten ottoalueet olisivat luonnon kannalta jopa monimuotoisempia siinä vaiheessa, kun me lähdemme sieltä kuin toiminnan alkaessa, Heli Kanto kertoo. Rudus Oy on iso kiviainesten tuottaja ja käyttäjä. Heli Kannon mukaan LUMO-ohjelman mukaista maisemointia on toteutettu usealla yrityksen maa-ainesalueella. Paahderinteille on yrityksen toimesta istutettu niille tyypillisiä, harvinaistuneita kasveja. – Luiskat jätetään hieman jyrkemmiksi ja niille kylvetään paahde- ja harjuympäristöjen kasvilajeja. Tamperelainen Villivyöhyke-yhdistys on ollut apuna, kun on hankittu kasveja esimerkiksi Kuopion kohteeseen, Heli Kanto sanoo. Rauhoitettujen kasvien siementen kerääminen ja kasvuston siirtäminen ilman lupaa on kielletty. Raaseporissa siirtolupa haettiin ja saatiin ELY-keskukselta. Lue myös: Näiden kuuden lajin suojeleminen voisi estää Suomen luonnon köyhtymisen – \'Ei luonnon monimuotoisuuden pelastaminen ole vaikeaa\' Uusi arviointi: Joka yhdeksäs Suomen eliölajeista on uhanalainen – varsinkin monille lintulajeille voidaan sanoa pian heippa Suomen eteläisimmän kärjen hiekkarannan maisema muuttumassa dramaattisesti, mutta luonto kiittää: Hangon mäntyhakkuut herättäneet hurjasti tunteita Kasvien sukupuuttoaalto kauhistuttaa tutkijoita – nopeutunut 500-kertaiseksi Metsähallituksen ennallistamispoltot tukevat Kainuun monimuotoista luontoa'

Torakat taitavat periä maan – ainakin jos uuteen tutkimukseen on uskominen

Luonto Yle Uutiset

Suomessa tavataan eniten saksantorakkaa eli russakkaa ja ranskantorakkaa.
'Ihmisen voittokulku on ollut kohtalokasta monille eläinlajeille, mutta ainakin yksi laji näyttää pystyvän panemaan tehokkaasti vastaan. Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan torakat kykenevät kehittämään hyvin nopeasti vastustuskyvyn myrkyille kuin myrkyille. Jopa sellaisille, joiden kanssa ne eivät aiemmin ole joutuneet tekemisiin. Indianassa sijaitsevan Purduen yliopiston tutkijat halusivat testata, kuinka monessa sukupolvessa torakoiden vastustuskyky kehittyy. Heidän ajatuksenaan oli kehittää mahdollisimman tehokas tapa päästä eroon näistä yleensä haitallisina pidetyistä hyönteisistä. Koe-eläimenä oli saksantorakka eli Suomessakin tuttu russakka. Kohteena oli kolme populaatiota, joiden kotiosoitteina oli asuintaloja Indianassa ja Illinoisissa. Kuusi kuukautta kestäneen jakson aikana testattiin russakoiden vastustuskykyä kolmelle tunnetulle hyönteismyrkylle: abamektiinille, boorihapolle ja tiametoksamille. Myrkyt toimivat kaikki hieman eri tavalla. Yksi saattaa esimerkiksi iskeä hermostoon ja toinen hyönteisen ulkoiseen tukirankaan. Yhdessä testissa annettiin ensin yhtä myrkyistä ja seuraavaksi toista ja sitten kolmatta. Koe uusittiin kolmen kuukauden jälkeen. Toisessa testissä torakoille tarjoiltiin kolmen myrkyn cocktailia täydet kuusi kuukautta. Lopuksi kokeiltiin vielä yhtä myrkkyä populaatiolle, jonka vastustuskyky oli heikko. Myrkyt tehosivat kehnosti Kaikista eri tavoin tarjoilluista myrkyistä ja myrkytystavoista huolimatta useimmat torakkapopulaatiot pysyivät hyvin voimissaan, eikä niiden koko pienentynyt. Tämä päti myös tapauksessa, jossa torakat saivat kaikkia myrkkyjä yhdellä kertaa eli tavalla, joka tuholaisten hävittäjien mielestä on yleensä paras konsti. Tutkijoiden mielestä tämä viittaa siihen, että torakat kykenivät kehittämään nopeasti vastustuskyvyn kaikille kokeissa käytetyille myrkyille. Yksi poikkeus kuitenkin havaittiin: kun torakoille tarjoitiin abamektiinigeelillä höystettyjä herkkupaloja, saattoi osa yhdyskunnasta kadota – jos niiden vastustuskyky oli valmiiksi heikko. Russakan latinankielinen nimi on Blattella germanica. Erik Karits / A Torakat elävät noin sadan päivän ikäisiksi. Nopea evoluutio edistää vastustuskyvyn kehittymistä. Tutkijoiden mukaan seuraavaksi onkin geenitutkimuksilla selvitettävä, miten torakat kehittyvät. Selvää on silti, että jos tutkimuksen tulokset pätevät, eivät pelkät hyönteismyrkyt riitä pitämään torakkakantaa kurissa. Myrkkyjen lisäksi tarvitaan esimerkiksi erilaisia ansoja ja sekä ahkeraa siivoamista. Tutkimus on julkaistu Scientific Reportsissa . Siitä uutisoi muun muassa The Guardian. Suomea torakat eivät ole vielä vallanneet Jo aiemmin torakoista on arveltu, että ne saattaisivat yhtenä harvoista eläimistä selvitä jopa ydinsodasta. Miksi ei siis myös talvesta? Jos evoluutio muokkaa niitä vauhdikkaasti niin eikö niiden pitäisi jo lisääntyä vilkkaasti myös meillä pohjan perukoilla? Vai ovatko ne jo täällä? Tuholaistorjuntaa tarjoavan Rentokil-yrityksen mukaan torakkatapaukset eivät ole lisääntyneet heidän työlistoillaan. Tekninen päällikkö Jouni Siltala kertoo, että torakkakeikkoja riittää joka kuukaudelle, mutta niiden määrä ei ole lisääntynyt esimerkiksi lutikkatapausten lailla. Yleensä keikoilla tulee vastaan juuri russakkoja, mutta toisena lajina on ranskantorakka. Pitkään alalla toiminut Siltala muistelee, että 30 vuotta sitten maatiloilla oli vielä vanhaa russakkakantaa, mutta nyttemmin se on hävinnyt. Nykyisin torakat ovat lähinnä matkailijoiden mukanaan tuomia, sanoo Siltala. Lue myös: Lajien Punainen lista – Katso, mitkä Suomen eläimet ovat vaarantuneet Näiden kuuden lajin suojeleminen voisi estää Suomen luonnon köyhtymisen – \'Ei luonnon monimuotoisuuden pelastaminen ole vaikeaa\''

Mullistava tutkimus: Puiden istuttaminen on tehokkaampi ja halvempi kuin mikään muu ilmastonmuutoksen torjuntakeino

Luonto Yle Uutiset

Miljardien puiden istuttamisella olisi 'tajunnanräjäyttävä vaikutus' ilmastonmuutoksen torjumisessa, sanovat tutkijat.
'Miljardien puiden istuttaminen ympäri maailman on merkittävin ja helpoin tapa torjua ilmastonmuutosta. Näin toteavat tutkijat tiedelehti Sciencessa julkaistussa artikkelissa . Siinä lasketaan ensimmäistä kertaa kuinka monta puuta voitaisiin istuttaa nykyisten metsien ulkopuolelle kajoamatta silti ruuantuotantoalueille tai kaupunkeihin. Laidunmaat laskettiin mukaan, koska tutkijoiden mukaan muutamat puut eivät haittaisi lampaita ja lehmiä. Tällä tavalla saataisiin tutkijoiden mukaan maapallolle 25 prosenttia eli 0,9 miljardia hehtaaria lisää metsäpinta-alaa, eli yli 500 miljardia puuta. Ne imisivät noin 200 gigatonnia ilmakehään laskettua hiilidioksidia kasvettuaan täysikasvuisiksi. Tämä muutos metsien määrään leikkaisi noin 25 prosenttia ilmakehän hiilidioksidista talteen. Luulin, että metsitys olisi top 10:ssä ilmastonmuutoksen torjuntakeinoissa, mutta se onkin ylivoimaisesti tehokkaampi kuin kaikki muut ilmastonmuutoksen torjuntakeinot. Tom Crowther, Sveitsin ETH Zürich -yliopiston professsori Tuoreessa analyysissa löydettiin 1,7 miljardia hehtaaria puutonta maata, josta 1,2 miljardilla hehtaarilla puun taimet kasvaisivat luonnostaan. Ala vastaa noin 11 prosenttia maapallon maapinta-alasta ja on yhteensä noin Yhdysvaltojen ja Kiinan kokoinen. Tämän uuden määrällisen tutkimuksen mukaan metsänviljely ei olisi vain yksi keino torjua ilmastonmuutosta, vaan paras kaikista. – Se mikä räjäyttää tajuntani, on mittakaava. Luulin, että metsitys olisi top 10:ssä ilmastonmuutoksen torjuntakeinoissa, mutta se onkin ylivoimaisesti tehokkaampi kuin kaikki muut ilmastonmuutoksen torjuntakeinot, sanoo The Guardianille Sveitsin ETH Zürich -yliopiston professsori Tom Crowther , joka johti tutkimusta. Hän korostaa, että on silti erittäin tärkeää saada nykyinen päästökehitys kääntymään kohti nollapäästöjä. Puilla, jos sellaisia alettaisiin ehdotetussa mittakaavassa istuttamaan, kestäisi kuitenkin 50–100 vuotta saavuttaa täysi päästöjensitomispotentiaalinsa. – Vihdoin meillä on virallinen arvio siitä, kuinka paljon maata voimme ja meidän pitäisi metsittää. Tämä on valtavan tärkeä suunnitelma hallituksille ja yrityksille, sanoo The Guardianille puolestaan YK:n ilmastokokousten entinen johtaja Christiana Figueres . Lentokone laskeutuu Helsinki-Vantaan lentokentälle. Puut voivat sitoa myös lentämisestä aiheutuvia päästöjä. Esko Jämsä / AOP Puita on alettu jo istuttaa Tutkimus perustuu 80 000 korkearesoluutioiseen Google Earth -sateliittikuvaan. Keinoäly yhdisti kuvat kymmeneen tärkeään maaperää, pinnanmuotoja ja ilmastoa kuvaavaan muuttujaan. Näiden avulla laadittiin maailmanlaajuinen kartta siitä, missä puut voisivat kasvaa. Crowther Labin nettisivuilla voi katsoa yksittäisiä paikkoja, joihin puita voisi istuttaa ja mitkä puulajit ovat kotoperäisiä lajeja alueella. Tutkimus ei ota kantaa siihen, kuinka maailmanlaajuinen puidenistutuskampanja rahoitettaisiin tai tehtäisiin. Professori Crowtherin mukaan halvimmillaan puuntaimia istutetaan 30 Yhdysvaltojen sentin kappalehintaan. Tällä hinnalla triljoona puuta saataisiin istutettua 300 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla. Hänen mukaansa taloudellinen kannustin maanomistajille puiden istuttamiseen mailleen on ainoa keino, jolla puita ja metsiä saataisiin lisättyä. Puita voi istuttaa kaikkialle maapallolla. Suurimman vaikutuksen saa kuitenkin aikaan tropiikissa, mutta Crowtherin mukaan jokainen voi osallistua. Pinta-alaltaan maailman kuudella suurimmalla valtiolla, Venäjällä, Kanadalla, Kiinalla, Yhdysvalloilla, Brasilialla ja Australialla, on käytössään puolet koko maapallon potentiaalisesta puidenlisäyskapasiteetista. Maailman ilmastokokouksen koululaiset kuuntelivat toukokuun lopulla Pohjois-Karjalassa ohjeita miten istuttaa puun taimia. Korpipaja/ ENO Schoolnet Puidenistutusaloitteita on jo nähtykin, esimerkiksi 48 valtion Bonn Challenge , jonka tavoitteena on palauttaa 350 miljoonaa hehtaaria metsää vuoteen 2030 mennessä. Myös Suomessa kesäkuussa pidetty maailman koululaisten ilmastokokous päätti istuttaa 100 miljoonaa puuta ympäri maailman torjumaan ilmastonmuutosta. 4H-nuoretkin istuttavat puun taimia. Tavoitteena on palauttaa 10 000 hehtaaria metsää Suomeen vuoteen 2030 mennessä. Syksyllä myös yksityishenkilöt voivat ostaa puuntaimia ilmaston hyväksi. Antero Vartian perustaman Compensate-säätiön perusajatus on, että kun ihmiset kompensoivat päästöjään, rahat ohjataan lyhentämättömänä metsityshankkeisiin, jotka sitovat kuluttajien aiheuttamat päästöt. Männyntaimia Taimi-Tapion tarhalla Vierumäellä toukokuussa 2019. Suomessa metsäala istuttaa vuosittain noin 150 miljoonaa puuntaimea kaadettujen puiden tilalle. Joona Kanto / Yle Lue myös : Uusi tutkimus osoittaa metsätalouden ilmastovaikutukset arvioitua suuremmiksi – Professori: \'Käytämme luonnonresurssia vähän hullulla tavalla\' Lopettaisinko juuston syömisen vai vaihtaisinko sähköautoon? Kokeile Ylen ilmastolaskurilla, mitkä teot sopivat sinulle ja mikä vaikutus niillä on päästöihin'