{{ 'Go back' | translate}}
Njus logo

Terveydenhuolto uutiset | Njus Soumi

Sirkka Hagman kyllästyi tehtaan yövuorojen härskeihin puheisiin – nyt hänellä on seitsemän tutkintoa ja kohta kahdeksas, jos syöpä sallii

Terveydenhuolto Yle Uutiset

Sirkka Hagman nousi pörssiyhtiö Nokian Renkaissa duunarista johtajaksi. Hänen urapolkunsa on poikkeuksellinen.
'Rengasyhtiön varatoimitusjohtaja Sirkka Hagman ei muista enää, miksi hän meni ammattikouluun. Ehkä se johtui Ekistä, Erkki Hagmanista , hänen tulevasta miehestään. Silloinen poikaystävä haki ammattikouluun rakennuspuolelle. Sirkka Hagman ehti jo käydä Lempäälässä pari viikkoa lukiota, kunnes tuli tieto, että hän on päässyt opiskelemaan laborantiksi. Nuori nainen halusi lähteä ammattikouluun Ekin perässä, koska he olivat aina yhdessä. – Voi olla, että ajatus oli näin tyhmä, hän naurahtaa 45 vuotta myöhemmin. Sirkka Hagman Sirkka Hagman on nyt Black Donuts Engineeringin varatoimitusjohtaja. Nousi pörssiyhtiö Nokian Renkaissa duunarista johtajaksi. On opiskellut työn ohessa useita tutkintoja. Nyt Sirkka Hagmanilla on seitsemän tutkintoa ja kahdeksas työn alla. Hänen johtajapolkunsa on ainutlaatuinen suomalaisessa teollisuudessa. 1. Laborantti: Lukio jäi kesken Opettajat tai suku eivät odottaneet paljon Sirkka Hagmanin koulunkäynniltä. Hänen isänsä oli autokuski ja venäläinen äiti ei osannut kunnolla suomea. 1970-luvulla näistä lähtökohdista ei yleensä noustu johtoportaaseen. Hankalaa se on yhä. – Hain yksityiseen oppikouluun omin avuin. Vanhempani eivät olleet koskaan käyneet oppikoulua, joten he eivät osanneet neuvoa. Opettajat jopa kielsivät minua hakemasta, mutta minä vain hain, Hagman sanoo. Opettajat eivät olisi voineet olla enempää väärässä. Se oli vasta alkusoittoa. Oppikoulun jälkeen Hagman valmistui ammattioppilaitoksesta laborantiksi. 2. Prosessiteknikko: Rengastehtaalle töihin Ammattikoulun jälkeen Sirkka Hagman meni miehensä kanssa teknilliseen oppilaitokseen. Kolme vuotta myöhemmin hänestä tuli prosessiteknikko ja miehestä rakennusmestari. Vuosi oli 1979 ja työllisyystilanne erittäin huono. Sitten tuli ilmoitus, että rengasyhtiö Nokian Renkaat tarvitsee työntekijöitä. – Ainoa, mihin pääsin, oli rengastehtaalle työnjohtajaharjoittelijaksi. Se tarkoitti käytännössä sitä, että tein usean vuoden ajan renkaita. Oli pakko valita tämä työ, koska piti päästä töihin eikä ollut rahaa. Kaikenlaista tällaista hölmöä tuli tehtyä, kun oli into päällä. Pääsin tentistä läpi, vaikka en tiedä, mitä vastailin. Sirkka Hagman Kolmivuorotyössä tehtiin ensin kuusi yötä töitä, minkä jälkeen siirryttiin iltaan ja aamuun. Unirytmin löytäminen oli vaikeaa. – Muistan itkeneeni, kun lähdin sunnuntai-iltana yövuoroon, Hagman sanoo. Työ oli myös muutoin raskasta. Työkaverit olivat pääosin miehiä, eikä #metoo-liikkeestä oltu kuultukaan. – Yö- ja iltavuorossa kuuli härskejä juttuja ja kaikennäköistä. Ihmisten elämäntarinat olivat kovia. Niillä on arvo sinänsä, mutta nuorelle ne olivat shokki. En ollut ihan tottunut sellaiseen kommunikointiin. 3. Ylioppilas: Illat lukiossa Sirkka Hagmania harmitti kesken jäänyt lukio. Hän alkoi käydä työn ohessa aikuislukiota, jonka aikoi suorittaa kahdessa vuodessa. Aina kun töissä oli aamu- tai yövuoro, hän meni illalla kouluun. Sirkka Hagman kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1984 ja elämään mahtui muutakin. Kipinä opiskeluun syntyi raskaissa tehdastöissä. \'Sisulla menin, en ole koskaan ollut luovuttajapersoona\'. Sirkka Hagmanin kotialbumi Pariskunta keräsi pienistä rahoista pesämunaa, rakensi itse omakotitalon ja meni naimisiin. Erkki Hagman kannusti vaimoaan opiskelemaan. Sirkka Hagman jatkoikin heti hallintotieteitä lukemaan Tampereen yliopistoon. 4. Hallintotieteen maisteri: Pörssiyhtiön johtajaksi Opiskelut jatkuivat työn ohella. Synnytyslaitoksella kätilöt ihmettelivät, kun Sirkka Hagmanin yöpöydällä oli sininen kunnallislain kirja, vaikka yleensä tuoreilla äideillä oli naistenlehtiä tai vauvalehtiä luettavana. – Tätä ei ehkä kannata mainita. Muistan ikuisesti, kun luin synnytyslaitoksella kunnallislain ja menin suoraan tenttiin. Kaikenlaista tällaista hölmöä tuli tehtyä, kun oli innostunut. Pääsin tentistä läpi, vaikka en tiedä, mitä vastailin, Hagman nauraa. Vähitellen Sirkka Hagman yleni rengasyhtiössä. Hänestä tuli työnjohtaja, osastoinsinööri, tehdaspäällikkö. Sitten hän pääsi hoitamaan henkilöstöasioita. Duunarin taustasta oli hyötyä työntekijöiden ymmärtämisessä. Tappara oli velkainen, syönyt omat pääomat ja suurin piirtein konkurssin partaalla. Ihan vain hetken mielijohteesta sijoitin sinne. Sirkka Hagman Kun Sirkka Hagman valmistui hallintotieteiden maisteriksi, hän pääsi jo pörssiyhtiön johtoryhmään. Hagman vastasi vuorotellen laadusta, turvallisuudesta, ympäristöstä, logistiikasta ja varastosta. Nousu renkaantekijästä henkilöstöjohtajaksi oli suuri. – Se ei ole ollut niin määrätietoista veren maku suussa eteenpäin menoa. Enemmänkin asiat vain tapahtuivat. Minulla on aina ollut hyviä työkavereita ja paljon hyviä esimiehiä, jos on toisenlaisiakin esimiehiä ollut matkan varrella. 5. Hallintotieteen lisensiaatti ja Tapparan omistaja Sirkka Hagman jatkoi opintojen puurtamista ja valmistui hallintotieteen lisensiaatiksi. Pörssiyhtiön johtajana palkka ja optiot olivat jotain sellaista, mistä duunarina ei voinut unelmoidakaan. Hagman nousi verolistoille. Vuositulot olivat useita satojatuhansia euroja. Yhtäkkiä Sirkka Hagman omisti palan jääkiekkoseura Tapparaa. Hagmanien poika pelasi jääkiekkoa Mestis-tasolle asti. Vanhemmat kiinnostuivat lajista. Hagmanien kotona on asunut jääkiekkoilijoita, kuten Tapparan entinen maalivahti Dominik Hrachovina . Hagman on Tapparan taustayhtiön Tamhockeyn perustajajäsen ja ollut hallituksessa 20 vuotta. – Tappara oli velkainen, syönyt omat pääomat ja suurin piirtein konkurssin partaalla. Hetken mielijohteesta sijoitin sinne. Jääkiekko on samalla lailla miehinen maailma kuin teollisuus, Sirkka Hagman sanoo. Siksi se on ollut opettavaista. – Käyn peleissä aina kun pystyn. Minulla on hirveästi mielipiteitä pelisuorituksista, vaikka en mitään ymmärräkään. Poika on nyt ammattivalmentaja A-junioreiden joukkueessa. Sirkka Hagman seuraa näitä pelejä netin kautta. – Olen oppinut arvostamaan valmentamista, kun näkee sen työmäärän, mitä valmentajat tekevät. Pelielementit ovat pelaajissa. Tilanteet voivat muuttua nopeasti sairastumisten ja loukkaantumisten kautta. 6. Diplomi-insinööri: Laskut olivat lähes liikaa Lisensiaattiopintojen jälkeen Sirkka Hagmanista alkoi tuntua, että hän haluaa olla mieluummin tekniikan tohtori kuin filosofian tohtori. Siinä oli vain yksi mutta. Hänen piti valmistua ensin diplomi-insinööriksi. Teekkari Sirkka Hagman poikansa Nilsin ja miehensä Erkin kanssa. Hagmanin perhealbumi Nokian Renkaiden johtaja pyrki ja pääsi silloiseen Tampereen teknilliseen korkeakouluun. Lyhyen matematiikan lukijalle laskut osoittautuivat kuitenkin kovaksi haasteeksi. – Siinä rupesi olemaan jo verenmakua suussa. Laskut olivat korkeaa matematiikkaa. Olen säästänyt ainoina oppikirjoina ne laskukirjat, jotka olivat 2000-sivuisia tiiliskiviä. Kolmiulotteisia ellipsejä laskettiin jossain avaruudessa, olin ihan pää pyörällä. Erkki Hagman arveli jo, että Sirkka Hagmanin pitää lahjoa joku päästäkseen läpi. Vaimo sai apua opiskelutovereiltaan ja selvisi ilman lahjontaa. Kunnes sitten tuli päivä, josta hän ei ollut millään selvitä. 7. Tekniikan tohtori: Elämä muuttuu Eki ja Sirkka Hagman olivat tehneet kaiken yhdessä 40 vuoden ajan. Opiskelleet, rakentaneet, kasvattaneet, omistaneet Tapparaa. Sitten toinen oli poissa vain 54-vuotiaana. – Erkki oli ollut pitkään ollut sairaana, mutta hän ei kertonut sitä meille. Hän kuoli kolmessa viikossa. En edelleenkään tajua sitä prosessia, vaikka siitä on seitsemän vuotta. Kun toinen ei olekaan enää vieressä, sitä on vaikea hyväksyä. On kuin itsestä puuttuisi puolet. Sirkka Hagman ei tiennyt, mitä hän haluaa tai haluaako hän mitään. Kaikki pitivät naista vahvana, mutta nyt häneltä puuttui olkapää, johon hän oli tukeutunut. Lopulta Sirkka Hagman teki sen, mitä hän oli aina tehnyt. Hän alkoi opiskella. – Ajattelin, että yksi kunnianosoitus Erkille olisi, että väittelisin tohtoriksi, koska hän oli aina kannustanut minua opiskeluissa. Hagman oli rakentanut osaamisen konseptin Nokian Renkaissa ja tutki, mitä vaikutusta sillä on kilpailukykyyn. Hän kaivoi väitöskirjan raakileen esiin ja alkoi kirjoittaa. Hän meni tapaamaan professoria aamulla puoli seitsemältä kahvin ja pullan kanssa, että ehti ennen töitä. Vuonna 2015 hän väitteli tohtoriksi. – Puskin sen väitöskirjan väkisin läpi. Tekniikan tohtorin promootio on jäänyt Sirkka Hagmanin mieleen juhlallisuuksistaan. Hagmanin perhealbumi Tässä vaiheessa Sirkka Hagman myönsi itselleen, että opiskeluissa oli kyse enemmästä kuin tutkinnoista. – Uskon, että työ ja opiskelu ovat tavallaan olleet prosessointia vaikeista asioista. Se on vienyt minua elämässä eteenpäin. Väitöskirja ei tuo Erkkiä takaisin, mutta se on antanut muuta ajateltavaa silloin kun on ollut liian raskasta. 8. Filosofian tohtori: Väitösaiheena oikeusjuttu Pitkän Nokian Renkaiden työuran jälkeen Sirkka Hagman vaihtoi Pihlajalinnan liiketoimintajohtajaksi. Työ oli ihan erilaista, mihin nainen oli teollisuudessa tottunut. Lääkäreillä oli paljon valtaa ja rakenteet olivat jäykkiä. Neljän vuoden jälkeen Sirkka Hagman oli valmis vaihtamaan. Entiset työkaverit pyysivät häntä mukaan konsultointiyritys Black Donuts Engineeringiin. Näen jo silmissäni otsikon, että kananmunankuorista aletaan tehdä autonrenkaita Sirkka Hagman Yritys tekee yhteistyötä 20 ulkomaisen rengasvalmistajan kanssa tuotekehityksessä ja rengastehtaiden tuotannon kehittämisessä. Yrityksellä on 14 miljoonan euron liikevaihto. Työpaikan ottaessaan Sirkka Hagman ei tiennyt, että hänen työkaverinsa saisivat tuomion Suomen laajimmassa yrityssalaisuusjutussa . Vuosina 2010 ja 2011 Nokian Renkaiden tuotekehityksen avainhenkilöitä siirtyi Black Donuts Engineering Oy:n palvelukseen. Viime vuonna kahdeksan heistä tuomittiin ehdolliseen vankeuteen yrityssalaisuuden rikkomisesta. Black Donuts Engineeringin toimitusjohtaja ja kaksi yhtiön johtohenkilöä tuomittiin 3–5 vuoden liiketoimintakieltoon. Tuomioista valitettiin ja ratkaisua odotetaan hovioikeudesta toukokuun loppuun mennessä. Täältä voit lukea lisää oikeusjutusta: Suomen laajimmasta yrityssalaisuusjutusta tuomio: Kahdeksalle Nokian Renkaiden ex-työntekijälle ehdollista vankeutta Sirkka Hagman ei ole ollut syytteessä, eikä hän halua ottaa kantaa asiaan. Hän tekee parhaillaan hallintotieteisiin väitöskirjaa siitä, miten Black Donuts Engineeringin oikeusjuttu vaikuttaa yhtiön maineeseen. – Väitöskirja tekee hyvää ajatusten selkeyttämiselle, koska asioita pitää tarkastella objektiivisesti. Jäsentely vie etäälle tunnetilasta, joka voi helposti olla näissä, koska molemmat osapuolet ovat olleet työnantajia, Hagman sanoo. Oikeusjuttu on vaikuttanut maineeseen, tuleehan se esille tässäkin jutussa. Yrityksen mukaan yhtään asiakasta ei ole kuitenkaan menetetty. Mitä jos renkaissa on kananmunankuoria? Sirkka Hagman tietää, että monet voivat ihmetellä hänen uraloikkaansa. Hän haluaa kuitenkin nähdä kansainvälisen yrityksen ja työskennellä innovaatioita tekevien diplomi-insinöörien kanssa. Autonrengas on pyöreä, mutta ei ollenkaan niin yksinkertainen kuin miltä näyttää. – Henkilöauton renkaan prosessissa on 165 eri työtehtävää, Hagman kuvaa. Hän käy hakemassa neuvotteluhuoneeseen Jarkko Mällisen , joka miettii renkaiden uusia materiaaleja. Sirkka Hagman on koko ikänsä tehnyt tai kehittänyt autonrenkaita. Matias Väänänen / Yle Normaalisti autonrengas painaa noin yhdeksän kiloa. Sähköauto hyötyisi entistä keveämmästä renkaasta, jotta sillä voisi ajaa yhä pidemmälle. Konsulttiyrityksenä Black Donuts Engineering auttaa tekemään kahdeksan kilon renkaita. Siinä tarvitaan kekseliäisyyttä. – Muutokset pitää tehdä renkaan sivulle tai materiaaleihin, Hagman näyttää. Siksi rengastehtaat kehittävät erilaisia materiaaleja. Nyt Mällisen porukka esimerkiksi tutkii, miten kananmunankuoria, lentotuhkaa tai selluloosaa voidaan käyttää renkaassa. Kokeilut ovat olleet lupaavia; biomateriaalit tekevät tuloaan. – Näen jo silmissäni otsikon, että kananmunankuorista aletaan tehdä autonrenkaita, Hagman innostuu. En voinut sanoa isälle mitään, koska hän oli niin hauras äidin kuoleman jälkeen. Kerroin hänelle vasta hautajaisten jälkeen. Sirkka Hagman Juuri innostuminen ja innovaatiot ovat se asia, miksi Hagman pitää töistä ja opiskelusta. – Minulla on varmaan ihan liikaa tutkintoja. Minun ei tarvitsisi suorittaa mitään, mutta olen käynyt huvikseen muutamilla kursseilla yliopistolla. Ilmapiirissä on jotain sellaista, mistä saan virtaa. Siellä on nuoria ja lahjakkaita ihmisiä. \'En ole puhunut syövästä koskaan näin avoimesti\' Viime vuonna Sirkka Hagman ei jaksanut juurikaan opiskella. Ensin kuoli hänen äitinsä huhtikuisena lauantaina. Seuraavana maanantaina hän oli menossa isänsä kanssa ostamaan arkkua, kun lääkäri soitti. Lääkäri ei edes kysynyt, mikä tilanne on. Lääkäri kertoi vain, että hänellä on rintasyöpä. – En voinut sanoa isälle mitään, koska hän oli niin hauras äidin kuoleman jälkeen. Kerroin hänelle vasta hautajaisten jälkeen. Sirkka Hagman joutui heti leikkaukseen, eikä ollut takuuta, paraneeko hän. Leikkausta seurasivat sytostaattihoidot, sitten toinen leikkaus, sädehoidot ja hormonihoidot. Sirkka Hagmanin tavaramerkki ovat aina olleet pitkät, paksut ja vaaleat hiukset. Ne putosivat pois. Sytostaattihoidot saivat Hagmanin oksentamaan yli viisi kuukautta. Hän sulkeutui itseensä, eikä jaksanut selitellä kaikille sairautta. – En ole puhunut tästä koskaan näin avoimesti. Mutta kyllähän ihmiset näkivät hiusten menettämisestä, että minulla on syöpä. Kesällä selviää, onko syöpä saatu kokonaan pois. Epävarmuus on läsnä. - Tärkein oppini on, että en ole sen heikompi, jos haen apua. Matias Väänänen / Yle Muuta ajatellakseen Sirkka Hagman on palannut taas väitöskirjansa pariin. Tänä vuonna hän on kirjoittanut sata sivua. Jonakin päivänä hän voi olla kaksinkertainen tohtori. – Saankohan mennä vanhalla hatulla? Se tohtorihattu maksaa tuhat euroa, eikä sitä saa käyttää juuri missään. – Mitä teen kahdella hatulla, kun en sillä yhdelläkään tee mitään? Hagman jää miettimään. Lue lisää: Liiga-hallitusten ainoat naiset näkevät jääkiekossa muutakin kuin urheilua – \'Liiga ei ole mikään miesten salakabinetti\''

Vihollinen, jota ei voi voittaa – Ritva Heikuran syöpä on uusinut neljä kertaa: 'Sairauden kanssa pitää tulla sievästi jutellen toimeen'

Terveydenhuolto Yle Uutiset

Heikura on sairastanut kroonistunutta syöpää kolme vuotta. Silti hän yrittää elää tavallista arkea ja haluaa yhä oppia uusia asioita.
'Käsi sivelee paljasta pään pintaa. Sytostaattihoidot ovat vieneet kajaanilaisen Ritva Heikuran hiukset, kulmakarvat ja silmäripset mennessään. Siitä huolimatta Heikura hymyilee peilikuvalleen. – Minua ei katso peilistä vieras ihminen. Ei ole katsonut kertaakaan, vaikka niin olisi voinut kuvitella. Ulkoinen olemus on muuttunut, mutta hiukset ovat kuitenkin pieni juttu. Monilla muilla asioilla on enemmän vaikutusta arkeen, Heikura kertoo. Heikuralla todettiin keväällä 2016 laajalle levinnyt munasarjasyöpä. Viime tammikuussa kasvain uusiutui neljännen kerran. Sitä pelkäsi, mutta osasi myös odottaa. – Kerta kerran jälkeen diagnoosin kuuleminen on henkisesti rankempaa. Mietin ensimmäisenä, miten jaksan taas kaikki hoidot ja kuntoudun. En hyväksy sairautta, mutta minun on pakko. En halua käyttää vähäistä energiaani mihinkään turhaan, Heikura sanoo. Ritva Heikura jaksaa toivoa, ettei syöpä tulisi uudestaan. Samalla hän pelkää sitä, koska hoidot ovat rankkoja ja sairaus nakertaa kuntoa. Mimmi Nietula / Yle Munasarjasyöpään sairastuu Suomessa vuosittain yli 400 naista. Sairaus on petollinen, koska se ehtii usein levitä pitkälle ennen kuin se huomataan. Varhaisessa vaiheessa oireita ei ole tai ne ovat niin vähäisiä, ettei niihin kiinnitä huomiota. Jokaisella meistä kun voi olla turvotusta tai ajoittaisia vatsan nipistyksiä. Näin kävi myös Heikuralle. Hän hakeutui lääkäriin, koska oli tuntenut vointinsa heikentyneet parin viikon ajan. Pelkkä portaiden nouseminen kävi työlääksi, jalat olivat maitohapoilla. Verikokeet näyttivät kummallisilta. Tarkemmissa tutkimuksissa paljastui, että kyseessä on joko gynekologisestä syövästä tai kasvaimet ovat alavatsan alueella. – Tein ensimmäisen diagnoosin itse sanomalla lääkärille, ettei se voi olla muuta kuin munasarjasyöpä. Kohtuni oli leikattu pois eikä siellä ollut enää kuin munasarjat jäljellä, Heikura kertoo. Olin 51-vuotias, minulla piti olla melkein puolet elämästä vielä edessä. Ritva Heikura Heikura ei jäänyt miettimään, miksi juuri hän sairastui syöpään. Miksi ei olisi sairastunut? Heikuran sisko oli menehtynyt gynekologiseen syöpään yli 10 vuotta aikaisemmin, ja hänellä itsellään oli ollut hyvänlaatuisia kasvaimia 20-vuotiaasta asti. – Toki kysyin lääkäriltä, kuolenko minä tähän, mutta en osannut pelätä sitä. En osaa pelätä vieläkään, Heikura sanoo. Ratkaisukeskeinen ihminen suhtautui syöpädiagnoosiin samalla tavalla kuin muihin elämän kriiseihin – syöpä on ongelma, joka voidaan ratkaista erilaisilla hoitokeinoilla. Sen jälkeen elämä jatkuu. – Ihmettelin, miksi minulle tarjottiin heti psykiatrisen sairaanhoitajan tapaamista. Enkö osaa suhtautua tähän oikein? Sairastuminen on kuitenkin iso järkytys. Olin 51-vuotias, minulla piti olla melkein puolet elämästä vielä edessä, Heikura kertoo. Intiimialueen syöpä sulkee suut Kun Ritva Heikura sairastui syöpään toistamiseen, oli ensimmäisestä kerrasta kulunut aikaa yhdeksän kuukautta. Syöpä oli kroonistunut. Siitä ei voi parantua, mutta taudin etenemistä voidaan hidastaan hoidoilla ja seurannalla. – Olen saanut kolmen vuoden ajan joka kuukausi lääkettä. Ajattelen niin, että hoito on samalla tavalla säännöllistä kuin jonkun muunkin kroonistuneen sairauden. Syöpä on osa muuttunutta elämääni, mutta se ei tarkoita, etten eläisi, Heikura sanoo. Intiimialueella oleva syöpä on monelle herkkä aihe. Heikura on huomannut, että gynekologisista syövistä ei puhuta, niitä hävetään. Siitä huolimatta, että Suomessa sairastuu vuosittain yli 1 700 naista gynekologiseen syöpään. – Niihin liittyy edelleen ajatuksia, että ne olisivat jotenkin itse aiheutettuja. En ole tupakoinut tai käyttänyt hillittömästi alkoholia. Olen ollut aina peruspyöreä, mutta en koe siitä syyllisyyttä. Olen nähnyt, miten syöpä riuduttaa ihmistä, Heikura kertoo. Käsillä tekeminen on Ritva Heikurasta valtavan terapeuttista. Sairastumisen jälkeen hänellä on ollut aikaa kokeilla ja opetella uusia asioita. Mimmi Nietula / Yle Suomessa on yli 270 000 ihmistä, jotka ovat sairastaneet tai sairastavat syöpää. Gynekologisen syöpädiagnoosin saaneita heistä on hieman yli 21 000. Kroonistunutta syöpää sairastavia on koko ajan enemmän, koska lääketiede ja hoidot kehittyvät. Parantumattoman syövän kanssa voi elää vuosia, jopa vuosikymmeniä. – Sairastavan elämä rytmittyy luonnollisesti paljon sairauden mukaan. Esimerkiksi seurannat ovat yleensä 3–6 kuukauden välein. Olisi hyvä, jos ainakin niiden välillä pystyisi elämään mahdollisimman normaalia elämää, Suomen Syöpäyhdistyksen neuvontapalveluiden päällikkö Taina Häkkinen kertoo. Sairaus kurittaa kehoa, mutta koettelee myös mieltä. Häkkinen vertaa syöpädiagnoosia tsunamiin – se iskee rajusti, yllättäen ja pistää väkisin pohtimaan elämän rajallisuutta. – Krooninen sairaus määrittelee tietoisuutta kuoleman läheisyydestä, mutta ei tiedetä, miten lähellä se on. Kun sitä joutuu pohtimaan, voi se tuoda joidenkin kohdalla myös selkeyttä elämään. Tiesitkö tämän gynekologisista syövistä? Suomessa sairastuu vuosittain yli 1 700 naista gynekologiseen syöpään. Gynekologisella syövällä tarkoitetaan syöpätyyppejä, jotka ovat lähtöisin naisen lisääntymiselimistä. Yleisin gynekologinen syöpä on kohdunrunkosyöpä. Seuraavaksi yleisimpiä ovat munasarjasyöpä ja kohdunkaulasyöpä. Ulkosynnytin- ja emätinsyöpä ovat harvinaisempia. Jokaisella syöpätyypillä on omat oireensa ja riskitekijänsä . Munasarjasyövän \'ennuste\' on heikoin, koska se havaitaan yleensä myöhäisessä vaiheessa. Suomessa on yli 21 000 gynekologisen syöpädiagnoosin saanutta naista. Lähde: Suomen Syöpäpotilaat ry, Syöpärekisteri Jokainen syöpäpotilas käsittelee sairautta omalla tavallaan, eikä yhtä oikeaa tapaa ole. Häkkinen lähtisi itse rakentamaan elämää oikean tiedon varaan, jotta sairastava ja hänen omaisensa tietäisivät, mitä sairastuminen tarkoittaa juuri omalla kohdalla. – On tärkeää, että sairastunut saisi aina keskusteluapua ja terapiaa myös silloin, kun tautitilanteessa tapahtuu muutos. Olen aina ajanut sitä, että kaikille pitäisi tarjota ainakin kolme tapaamista psykologin tai psykoterapeutin kanssa. Moni sairastunut ei osaa tai ymmärrä pyytää apua, monella pyytämiseen on jopa kynnys. – Suurimmalle osalle kaksi, kolme keskustelua auttaa jäsentämään elämäntilannetta, mutta ne, jotka eivät selviä omilla voimavaroilla, saisivat tukea jaksamiseen. Jo tieto siitä, että tukea on olemassa, voi riittää monelle, Häkkinen sanoo. Häkkinen muistuttaa, että harva syöpään sairastunut tekee oikeasti maailmanympärysmatkan, vaan arki koostuu itselle tärkeistä asioista. Samalla tavalla voi nauttia vaikka Kauniista ja rohkeista, saunasta tai pakastaa marjoja ajattelematta, onko syömässä niitä myöhemmin. – Tärkeää olisi, että saisi nukuttua, syötyä ja olisi edes yksi ihminen, johon saa turvautua, jotta ei ihan erakoidu. Olisi myös hyvä, jos pystyisi olemaan rehellinen itselle ja läheiselle, joskin on hyvä miettiä kenelle asiasta kertoo. Kaikilla ei ole kykyä olla tukena, Häkkinen sanoo. Sairastuminen on vaatinut sopeutumista Mustilta hetkiltä ei voi välttyä. Sairaus tuntuu kajaanilaisesta Ritva Heikurasta kurjimmalta sytostaattihoitojen jälkeen. Hän makaa vuoteessa lamaantuneena. Mikään ruoka ei maistu ja koko kroppa tuntuu voimattomalta. Uusin sytostaattikuuri vaikutti myös mieleen, masensi. – Ajattelin parin päivän ajan, että annan periksi. Heitän hanskat tähän, en jaksa enää. Olin myös kauhean pisteliäs puolisoa kohtaan. Huomasin sen itsekin, kun lähdin nousemaan sieltä, että en halua olla sellainen ihminen, Heikura kertoo. Kun huonot hetket väistyvät, Heikura lähtee ulos ja istuu terassilla. Pihalla on kolme riipputuolia, joissa on hyvä olla ja heitellä palloa Papu-koiralle. Pihalle mennessään Heikura pyytää puolisoaan katsomaan hieman peräänsä. Se tuo turvallisuutta. – Sairaus joko erkaannuttaa parisuhteessa tai tuo läheisemmäksi. Olemme olleet kohta 20 vuotta yhdessä, ja olemme puhuneet aina asioista, mutta sairaus on antanut varmuutta siihen, ettei ole olemassa mitään, mistä emme voisi puhua. Kevät on Ritva Heikuran mielestä ihanaa aikaa, koska vuodenaika tuo tullessaan valoisuutta elämään. Mimmi Nietula / Yle Koko sairastamisen ajan Heikuran päiväkirjan sivut ovat täyttyneet niin hyvistä kuin huonoista asioista. Oireista, olotiloista ja jaksamisesta. Oman voinnin analysoimisesta on paljon hyötyä. – En tiedä, kuinka synkkää pitäisi olla, etten jaksaisi kirjoittaa, mutta viimeksi jaksoin. Pidin itseäni niskasta kiinni, koska kirjoitan sen takia, että pystyn auttamaan itseäni seuraavalla kerralla, Heikura sanoo. Näprään ja askartelen, ja olen pirun ylpeä, kun saan jotain näkyvää aikaan. Ritva Heikura Heikura istuu takapihan terassilla silmät kiinni. Pilvien välistä pilkistävä kevätaurinko lämmittää kasvoja. Paljas pää on suojassa pipon alla. Sairastuminen on muuttanut elämää, mutta tuonut myös paljon uusia mahdollisuuksia, joista voi nauttia. – Olen ollut aina hidas aamuisin, mutta nyt saan kääntää kylkeä, kun kuulen naapurin lähtevän töihin. Saan antaa aikaa läheisilleni ja omille harrastuksille. Näprään ja askartelen, ja olen pirun ylpeä, kun saan jotain näkyvää aikaan. Elämä kroonistuneen syövän kanssa ei ole taistelua. Se on selviytymistä ja sopeutumista, koska vastassa on vihollinen, jota ei voi voittaa. – Sairauden kanssa pitää tulla sievästi jutellen toimeen. Puhun aina, kun syöpä uusiutuu, että hankipa kaveri uusi vuokrakoti vähäksi aikaa. Se on huumoria, joka vie eteenpäin, Heikura kertoo. Jutun keskusteluosio on auki kello 22:00 saakka. Lue seuraavaksi: Tutkija: Tulevaisuudessa syövästä voi tulla krooninen sairaus – yhä useammin kuriin täsmälääkkeillä Maria Schildt tietää kuolevansa pian – Kun hänen kuntonsa romahti, edes lääkärit eivät epäilleet taustalla olevan maailman yleisin syöpä \'Tämän syövän kanssa ei ole koskaan, koskaan tullut hyviä uutisia\' – Saana Kamu elää päivän kerrallaan, mutta uskaltaa haaveilla joulunvietosta'